Siivous

Pölynimuri. Aito jenkkimalli, kuusikymmentäluvun tv -sarjoista tuttu pitkävartinen laite. Sellainen, jota  kotiäiti käyttää hymysuin, valkoinen esiliina leveähelmaisen hameen suojana, papiljotit päässä. Juuri tämä samainen laite löytyy minun siivouskomerostani. 

 

kuva: meidäntalo.fi

Laitteesta lähtee ääntä enemmäin kuin omasta vanhasta Vampyyristäni, mutta kissankarvat ja muun pölyn sen lennättää edessään parketilta ilmaan.

Ikean räsymatot näyttävät imuroinnin jälkeen kuin niiden yli olisi ajettu telaketjuilla.  Kylpyhuoneen pienet matot imuri melkein syö kitaansa. (Ikeasta ostamani räsymatot miellyttävät kyllä omaa skandinaavista silmääni ja minä tiedän tasan tarkkaan miten ne siivotaan, mutta jos Ikea haluaa niitä oikeasti myydä myös täällä,  sen kannattaisi alkaa myydä myös pölynimureita, joilla heidän mattojaan voi imuroida.) 

Olin vahvasti sitä mieltä että imurilla ei tee mitään, kunnes pääsin vaatehuoneeseen, jossa on kokolattiamatto. Mikä teho! Imuri oikein möyhensi maton nukan välit puhtaaksi roskasta. Todella kätevää! Ja miten kevyesti imuri liukui matolla!

 

Sen siitä saa kun haluaa poiketa standardista. Ennen lähtöäni olin päättänyt erittäin vakaasti että en suostu muuttamaan asuntoon, jossa on kokolattiamatot. Täälläpäin kokolattiamatot oli 90% asunnoista, joihin kävin tutustumassa. Lopulta onnistuin löytämään tämän nykyisen asuntoni, jossa on parkettilattiat muualla paitsi vaatehuoneessa. Pieni kompromissi siis piti tehdä asuntoa valitessa. 

Toisella siivouskerralla en enää uskaltanut imuroida parkettia, koska imuri kirjaimellisesti jyrsi lattiaa. Asunnostani löytynyttä sienimoppia ei ollut sitäkään suunniteltu parketille, pesu oli yhtä tuskaa ja varsi katkesi jo ensimmäisellä pesukerralla. Lähikaupasta löytyi ainoastaan samanlaisia sienimoppeja. Mutta onneksi Ikea -visiitti ratkaisi tämänkin ongelman, siellä silmiini osui kotoinen parkettimoppi, jolla saa siivottua pölyt, kissankarvat ja liat käden käänteessä.

 

Kotimaassa en ole ollut mikään Ikea -fani. En koskaan ole jaksanut innostua heidän koottavista huonekaluistaan, mutta täällä Ikea mahdollistaa minulle sen, että ei tarvitse heti sopeutua ja yrittää elää maassa maan tavalla. Aion vielä tehdä sinne ainakin yhden reissun ja hakea vähän kotoisamman peiton. En oikein ymmärrä Tätä paikallista tapaa käyttää nukkuessa peitteenä päiväpeittoa, joka on iso kuin mikä ja painaa tonnin. 

Tapoihin totuttelua

Nyt olemme olleet viikon perillä. Hiukan oli mutkia matkassa, Amterdamissa emme ehtineet jatkolennolle ja jouduimme viettämään yön lentokenttähotelleissa. Siellä on onneksi lemmikkihotelli tällaisille tapauksille ja kissat kiikutettiin sinne. 

Atlantan kentällä poimin kaksi pitkään reissannutta, kentän hälystä pelästynyttä kissaa. Mutta hyvin nämä otukset matkasta selvisivät. Aikaero vaivasi niitä muutaman yön ja ne heräilivät klo 3 sytyttelemään valoja ja tulivat luokseni tarkistamaan miksen minä jo herää. Nyt molemmat kissat ovat jo tottuneet uuteen asuntoon, vaikka alussa asunnon äänet kummastuttivat niitä. Täällä ei kodinkoneiden hilainen ääni liene kovin arvostettu ominaisuus. Ainakin tässä asunnossa kaikki koneet pitävät melkoista meteliä. 

Minulla tuntuu olevan paljon opeteltavaa. Paikallisten aksenttiin on totutteleminen. Sen lisäksi pientä päänvaivaa ovat aiheuttaneet bensa-automaatilla asiointi, säilyketölkin avaajan käyttö, keittiön jätemyllyn toimintaperiaate, imurin, pesukoneen ja kuivaajan käyttäminen, auton lämmityslaitteen säätäminen, automaattivaihteet, navigaattorin mailit kilometrien sijaan jne. Kaikki näyttää lähes samalta kuin kotona ja ei sitten kuitenkaan toimi samoin.

Ruokakauppa on hyllyt pulloillaan kaikenmaailman maitoisia makujuomia, joihin en halua edes perehtyä. Muutenkin kaupassa menee aikaa kun pitää lukea joka paketin kylki ennen ostamista, jotta tietää suunnilleen mitä syö. Ostaisiko punaiseksi värjättyä lohta vai ilman kasvuhormoneja kasvatetun lehmän maitoa? Ruokapakkausten sisältö on onneksi merkitty hyvin. Olen toistaiseksi luottanut luomuun ja tuotteisiin, joiden kyljessä on pitkä lista siitä mitä epäterveellistä ne eivät sisällä. 

Aikansa kuitenkin menee, jotta löytää omaan makuun sopivimmat tuotteet. Eniten kaipaan suomalaista leipähyllyä, joka lienee ihan ainutlaatuinen maailmassa valikoimansa puolesta. En ole toistaiseksi löytänyt tuosta lähikaupasta leipää, joka maistuisi mielestäni siltä miltä leivän pitää maistua. Tänään ostinkin hiivaa ja jauhoja ajatuksenani leipoa hiivaleipää. Katsotaan mitä näistä jauhoista saa aikaiseksi, valikoima ei ollut kummoinen. Oli vain valkoista ja valkoistakin valkoisempaa vehnää.

Olen opetellut ajamaan autoa sillä taktiikalla että pikkuhiljaa laajennan reviiriä. Alussa oli todella outoa ajaa, kun aina on yhteen suuntaan vähintään neljä kaistaa. Ja aina olit sillä väärällä kaistalla. Toisaalta liikenteen virta on tasainen ja ihmiset kohteliaita.



kuva: Ikea

Nyt minulla alkaa olla hallussa nämä lähiympäristön tiet ja tänä viikonloppuna hurauttelin moottoriteitä Ikeaan ostamaan pari mattoa ja koristetyynyjä. Ikeasta taitaa tulla paikka, jossa piipahdan kun koti-ikävä yllättää. Tänään lähti mukaan purkki puolukkahilloa ja paketti näkkileipää.

   



 

Matkakuumetta

Viikon päästä tähän aikaan olemme Amsterdamin kentällä. Minä kiiruhdan terminaalista toiseen ja kissat siirretään Atlantan koneeseen kenttähenkilökunnan toimesta. Edessä on pitkä lento Atlantin ylitse. Eläinten kanssa matkustaminen jännittää. Onneksi KLM:n henkilökunta on rentoa väkeä.

Kuuntelen taatusti kaikkia koneen ääniä herkkänä ja Grönlannin aiheuttama turbulenssi pelottaa jo etukäteen. Miten kissat selviävät töyssyistä häkeissään ilman turvavöitä? Mitä jos ilmakuopan takia lyövät päänsä häkin kattoon?

Jännitän tullia ja tullivirkailijan tekemää eläintarkastusta. Entäpä jos kohdalle osuu virkaintoinen sheriffi, joka löytää puutteita kissojen passeista? Tai jos minulta on jäänyt jokin maahantuloviranomaisten vaatimus huomioimatta ja kissoilta puuttuu verikoe, virkaeläinlääkärin tarkastus tai jotain muuta.

Entä miten pian itse pääsen rajahaastattelusta noutamaan kissoja? Onko varmasti oikea paperinippu mukana ja papereissa allekirjoitukset oikeassa kohdassa? Muistanko valvoa että saan viimeiset leimat tiettyihin papereihin, jotta yli kolmen kuukauden mittainen työlupaprosessi saadaan päätökseen kunnialla.