Atlanta Historic Center



Jouluruusu?

Pari viikkoa sitten kävimme vierailijoideni kanssa Atlanta Historic Centerissä. Kannattaa käydä, varsinkin keväällä se on upea kohde puutarhan harrastajille.

Keskuksessa on kauniiden puutarhojen lisäksi muutama muukin mielenkiintoinen kohde. Ensimmäinen niistä on Smithin perheen farmi, jonka rakennukset on siirretty alueelle muualta. Historic Centeristä löytyy nyös museo, ravintola, sekä suuri, alkupäisellä paikallaan oleva talo, Swan house.

Smithin perheen farmi on 1860 -luvun asussa. Maatila ei liene ollut suuren suuri, päärakennus on pienehkö ja sen lisäksi pihapiirissä on eläinsuoja, sepän paja, lihapalvaamo sekä orjien asunto. Tilalla on myös  pieni ryytimaa, kanoja ja lampaita.



Smithin perheen orjien asumus
Talon ulkopuolinen hormi ei juuri lämpöä varaa

1929 Hudson Super Six Sedan
Vararengas on hyvä olla mukana

 

Swan house on puolestaan loistokas. Talo on 1930 -luvun asussa, suuri ja upeasti sisustettu varakkaan ylemmän luokan perheen koti. Tapasimme myös viimeisen omistajan pojan, rennon oloisen 30 -luvun poikamiehen, joka edelleen viihdyttää vieraita talossa.




Swan House

Swan housilla on hieno puutarha ja lapsille oma leikkimökki. Leikkimökki on suurehko kahden huoneen kesämaja, niin suuri, että aikuinen pystyy hyvin liikkumaan siellä kumartumatta.

Elokuvasarja Nälkäpeli (Hunger games) on kuvattu Swan housessa ja sen alueella.

Suihkulähteen takana olevan kujanteen päässä on norsupatsas



Tässä norsu läheltä kuvattuna

Myös Tuulen Viemää -kirjailijan, Margaret Mitchellin, kotitalo kuuluu Atlanta Historic Centeriin mutta sijaitsee automatkan päässä muista kohteista, joten  jätimme sen tällä kertaa väliin. 

 

Swan Housen jääkaappi

Tapasimme retkellä kaksi suomiystävää. Toinen oli Smith farmin opas. Hänellä oli sukua ymmärtääkseni Teuvalla ja hän oli käynyt Pohjanmaalla. Toinen Suomen ystävä oli hovimestarina alueen ravintolassa. Hän puolestaan oli vieraillut Kuopiossa. Tämä sydämellinen rouva pelasti nälkäiset ja järjesti "Suomiystävilleen", siis meille, pöydän täydestä ravintolasta. 

Apua - lumisadetta tiedossa

Rankan lumimyrskyn pitäisi saapua Atlantaan Tuijanpäivän kunniaksi talvimyrsky Remuksen tuomana näillä minuuteilla. Ihanaa - lunta!!! Taatusti mennään kissojen kanssa ulos nauttimaan sateesta. Täytyy pitää kuitenkin varansa ettei jää ulos, talossa on sähkölukitus, enkä tiedä miten lukot toimivat mahdollisen sähkökatkon aikana.

Toimisto suljettiin 12:30. Olen kuullut paljon juttuja viimevuotisen lumisateen mukanaan tuomasta liikennekaaoksesta (10 km työmatka saattoi kestää 6 tuntia) ja siitä miten kaupasta loppui ruoka, ihmiset yöpyivät autoissaan highwayn varrella, toimistoissa jne. Ajattelin välttää ruuhkat ja kesärenkailla luistelun tässä jyrkkien mäkien kaupungissa ja hipsin kotitoimistolle ruokakaupan kautta jo klo 11. Ihmisillä oli  hauskaa kun suomalainen lähti ensimmäisenä lumisadetta pakoon. Itse kutsuisin varhaista lähtöäni sää- ja keliolosuhteiden ennakoinniksi. 

Ennen toimistolta lähtöäni minut varustettiin erilaisilla retkikeittimillä ja hyvillä neuvoilla siitä miten kannattaa varautua sähkökatkon varalle.

Nyt on sitten kaappi täynnä säilyketölkkiruokaa ja juomavettä. Kaapista löytyy myös upouusi taskulamppu, ja kylpyamme on ohjeiden mukaisesti laskettu täyteen vettä. Nyt ymmärsin vihdoin miksi joka huushollissa on kylpyamme - ammevedellä huuhdellaan vessa sähkökatkon aikana. Ammeeseen ei saa kuitenkaan laskea kuumaa vettä koska se tyhjentää varaajan, josta irtoaa kalkkia, joka hajottaa tai tukkii jotain mitä ei korjaa kuin putkimies. 

Se on kyllä varmaa että jos sähkökatko tulee niin tämä huusholli jäähtyy alta aikayksikön. Yksinkertaiset ikkunat eivät pidä kylmää ulkopuolella. Täytyy varmaan opetella laittamaan tulet tuohon kaasutakkaan.

Sweetwater Creek State Park

Lauantaina työtoverini vei minut vaeltamaan Sweetwater Creek State Parkiin.

Puiston halki virtaa Sweetwater Creek -joki, osan matkaa hitaasti lipuen, osan matkaa pieninä koskina, kunnes se laskee isoon Chattachooceehen. Keväällä joki virtaa valtoimemmin kuin näin talvella. Luonnonpuisto on hyvin rauhallinen ja äänimaailmaltaan hiirenhiljainen, mikä on hämmästyttävää, sillä lähimmälle highwaylle ei ole pitkä matka.  Atlantan keskikaupunki on alle tunnin ajomatkan päässä. Kokoa puistolla on 2500 "acres", joka googlen mukaan on noin 10 km2. Puistossa on myös pieni järvi. 

Alue on aikoinaan kuulunut Cherokee intiaanien alueisiin. Cherokeet olivat täällä paljon ennen Eurooppalaisten tuloa, kunnes heidät vuonna 1832 ajettiin Oklahoman intiaanireservaattiin. Tiesitkö että intiaanit taivuttivat nuorten puiden rungot siten, että kun puu kasvoi, sen runkoon muodostui mutka? Rungonmutka osoitti suunnan,  josta löytyy vettä. Näitä taivutettuja puita saattaa tavata metsissä vieläkin.

Muutakin historiaa löytyy. Joen rannalla on mm. New Manchester Manufacturing  Companyn puuvillatehtaan rauniot.  Orjatyövoimaan luottanut tehdas poltettiin sisällissodan aikana. Jäljellä on kuitenkin vielä tiiliset seinät.

Iloisella 1920 -luvulla puistossa oli tanssihalli. 

Puistonvartijat järjestävät ohjattuja, noin parin tunnin teemavaelluksia. Ilmoittauduin mukaan parin viikon päästä pidettävällle intiaaniteemaan keskittyvälle vaellukselle, jossa käydään mm. Intiaaniluolassa. 

Aioin käydä puistossa vielä monta kertaa. Keväällä tulen katsomaan vihreyttä. Puusto on lehtipuuvaltaista, maahan pudonneista lehdistä päätellen  enimmäkseen vaahteraa, mutta puistossa kasvaa myös mangolioita ja atsaleoita. Tällä hetkellä puissa ei ole lehtiä,  mutta keväällä siellä täytyy olla todella kaunista. 

Puistossa on reitin haastavuuden mukaan eri värikoodein merkityt vaelluspolut. Me kiersimme punaisen reitin, joka laskeutui alas joen rantaan ja kiipesi jyrkästi kivikkoista polkua ja puuportaita myöten takasin mäelle. Pituutta vaelluksellemme tuli n 4 km. Vaikka polku olikin haastavin eli punainen, ei se ollut liian vaikea. Pitkistä jaloista oli hyötyä kivien yli loikkiessa.

Maisemat joelle olivat mahtavat.