Juhannus

PMinulla on ollut täällä kaksi mukavaa teiniä seuranani viikon verran. Olemme harrastaneet nähtävyyksiin tutustumista ja uima-altaassa mulaamista. Päivät ovat aurinkoisia ja todella kuumia, lämpöä on noin 35 astetta.

 

Hämmästyksekseni olen todennut (kohta) 14 -vuotiaan osaavan englantia todella hyvin. Hänen lausumisensa on paaaljon parempaa kuin minun finglish -aksenttini.

 

Viime viikonloppuna kävimme Stone Mountainilla. Se on uskomaton luonnonoikku, ikään kuin vuoren kokoinen siirtolohkare. Valtava jyrkkäreunainen graniittimöykky, jonka päälle ajetaan hiihtohissillä. Kaikki täällä USAssa on isoa, ja väittävät tätä vuorta maailman suurimmaksi graniittimonoliitiksi, mitä se sitten tarkoittaakin. 

 

Vuorelle pääsee takakautta myös vaelluspolkua pitkin, ja vuori onkin ollut aikoinaan intiaanien kokoontumispaikka. 

 

 

 

Mikäli Stone mountain näyttää tutulta, se johtuu siitä että siellä on kuvattu länkkäreitä.  

 

Vuoren ympärillä lentelee isoja lintuja (kotkia tai haukkoja, en ole mikään lintutieteilijä)

 Ylhäältä vuorelta on hienot näkymät Atlanta ympäristöön.

 

Atlantan siluetti häämöttää taustalla

 

Korkealle vuoren kylkeen on käsin hakattu suuri reliefi (täkäläisen tiedon mukaan maailman suurin), joka esittää kolmea sisällisodan johtajaa. Työ alkoi 20 -luvulla ja se viimeisteltiin 70 -luvulla.

 

Paikan historiasta vielä sen verran, että Stone Mountanin juurella on aikoinaan perustettu Ku Kluks Klaani.

 

Juhannusaattona grillasimme tyttöjen kanssa

Eilen vierailimme Atlanta Aquariumissa, joka oli mielenkiintoinen paikka ja siellä vierähtikin koko päivä. Delffiinishow sisälsi kovaäänistä musiikkia, tarkankorvaistein mukaan alavireistä laulua, huutoa ja hurrausta. Delffiinit tekivät samanlaisia temppuja kuin aikoinaan 70 -luvulla Tampereella näkemässäni showssa, mutta oheisrekvisiitta teki tästä Atlanta showsta näyttävämmän. Meteli täällä oli moninkertainen ja minun kävikin delffiinin korvia välillä sääliksi. Ainakin omiini sattui.

Tänään oli vuorossa coco-cola museo. Coca-cola Companyn pääkonttori on vielä nykyäänkin Atlantassa. 4D elokuva tärisevine penkkeineen oli mukava kokemus.

 

Työkomennukseni täällä Atlantassa päättyy ja viikon kuluttua matkaamme New Yorkin kautta Suomeen. Samalla tästä jutusta tuli tämän blogin viimeinen tarina.

Nählään Suamessa! Kissat, ja varsinkin kissavahti,  jo siellä odottavatkin paluutamme.

Kotimatka häämöttää

On se vaan kiva päästä käymään Suomessa! Miksei täälläkin voisi asua, jos olisi pakko, mutta on tämä kyllä varsinainen Tylypahka. 

Mielelläni varistan harteiltani nämä juonittelut, valittamiset ja takanapäinpahanpuhumiset. Ne TV:n kaikki uskomattomat juonittelusarjat eivät olekaan liioiteltuja. Ne on tosi-TV:ä.

Ja ne tuhannet osaamattomat mutta innokkaat asiakaspalvelijat, niistä voisi kirjoittaa kirjan.

- Autot ja Autoilu on jonkinlainen uskonto. Edelleen rakennetaan uusia teitä, tietoliikenneinfra on huonossa kunnossa. Puhelinverkot kaatuilevat viikottain. Sähköjohdot kulkevat ilmassa kaupungissakin monin paikoin

- Ystävällisen esittäminen on arvo, joka ylittää kaikki muut arvot. Kun ihminen kääntää selkänsä, häntä aletaan haukkua

- Itsekkyys pyörittää yhteiskunnan rattaita. On pakko pärjätä omillaan

- Hyväntekeväisyyttä tehdään, jotta siitä saisi arvostusta ja hyvän omantunnon

- Kirkossa käydään joka sunnuntai niin sankoin joukoin, että poliisit tarvitaan ohjaamaan liikennettä kirkonmenojen jälkeen. Se ei ole minulle vielä selvinnyt miksi nämä käyvät kirkossa. Kristilliset arvot on sisäistetty vain pinnallisesti

- Kaveri jätetään heti kun itselle tarjoutuu tilaisuus saada lisää hänen kustannuksellaan

Ruusu on kuitenkin kaunis.

Chattahoochee

Tällä kohtaa joki on noin 100 m leveä ja rannat ovat matalat

Chattahoochee saa alkunsa Georgian Blue Ridge -vuorilta, joilta se virtaa lounaaseen, kohti Alabaman rajaa.

 

Saavuttaessaan Floridan joen nimeksi vaihtuu Apalachicola.

 

Mereen joki laskee matkattuaan 692 km. 

 





Tänään oli tyyntä

Joen rannoilla on ollut asutusta jo1000 -luvulla e.kr. Vuosina 800 - 1600 alueella asui ainakin 16 merkittävää heimoa. Nämä menehtyivät Eurooppalaisten mukanaan tuomiin tartuntatauteihin.



Joessa on paljon kiviä ja muutama saari

Joen laaksoon, nykyisen Atlantan alapuoliselle alueelle, muutti muualta alkuperäiskansojen edustajia. Vaikka he tulivat eri puolilta ja eri aikaan, muodostivat he kielellisesti, kulttuurisesti ja poliittisesti sen verran yhtenäisen asutuksen, että Eurooppalaiset alkoivat kutsua heitä Creek -intiaaneiksi. 

 

Cherokeet asuivat joen yläjuoksulla.

 

Se tiedetään, että Creekien kielellä cha-to on merkinnyt kiveä ja ho-che on tarkoittanut samaa kuin merkitty tai kukkinut.

 



Creekeille joki merkitsi ruoan lähdettä, kulkuväylää ja henkisen elämän arvostettua elementtiä.

 

1800 -luvun alkupuoliskolla intiaanit joutuivat luovuttamaan alueensa Euroopalaisille  uudisasukkaille. 

 

Eurooppalaisille joki merkitsi väylää, jota pitkin puuvillaa saattoi kuljettaa markkinoille.

 

Tämän jälkeen historian kirjoitus uppoaa vuolaasti sisällisodan tapahtumiin. Alkaa torvien toitotus, tekstistä nousee ruudin haju, sankarikenraalien nimet alkavat vilistä silmissä ja suljen koneen.
 



Siellä täällä on pieniä koskia

Sisällisota on täällä todella tärkeä vaihe, eikä USAta kuulemma voi ymmärtää ilman sisällissodan tuntemusta, mutta kun ei jaksa kiinnostaa. Ei mun tarvi, palaanhan pian kotiin.

Tätä kirjoittaessani ymmärsin Euroopan ja USAn eron selittyvän sillä ihmisaineksella, joka tänne muutti.

 






Eritoten etelä-euroopassa kotiensa suojiin jäivät ne, joiden mielestä minkään ei tarvitse muuttua, vaan kaikki on täydellistä omassa pikkukylässä, jonka ulkopuolella ei koskaan käydä.  Historia ja erityisesti mennyt gloria ovat tärkeitä. (Marco Polo, Columbus, Vasco da Gama, mamman pizza). Menneisyys on läsnä ihmisten arjessa vanhoina tapoina. Niin vahvasti, että ne aiheuttavat kyvyttömyyden  uudistua. 



Seikkailunhaluinen, nuori ja ahne kansanosa nousi Atlantin valtameren ylittäviin laivoihin. Tarttui lapioon ja hakkuun, tuhosi ja menestyi. Ja janoaa yhä edelleen lisää. Nykyisin myös se on sulkenut silmänsä muulta maailmalta.

 

Mutŧa takaisin joelle. Nykyisin joki on monin kohdin padottu ja se tuottaa energiaa ja käyttövettä.

 

Toki rannoilla on vielä vapaita alueita, jotka ovat virkistyskäytössä.

 

Asun itse joen rantapenkereellä, vaikka tiheä metsä peittää näkymän joelle. 

 

 

 

 

Kävin tänään kulkemassa osan Indian Trailiksi nimettyä  vaelluspolkua. Joen veden virtauksessa ja rannan puiden lehvästön havinassa voin aistia näkymättömän hiljaista kuisketta.  Sitä uskon myös muinaisten intiaanikansojen täällä aistineen.  

Penkereet ovat korkeat ja joen rannan kasvillisuus on rehevää. Erilaisia lehtipuita on kauhean paljon. Kasvaapa joukossa muutama Alppiruusupuukin. Syksyllä näkymät ovat varmasti kauniita, kun lehvästö vaihtaa syysväreihin.

 

Polulla katsoin tarkkaan mihin astuin, mutta yhtään rannan luikertajaa ei näkynyt, vaikka täällä asusteleekin kaikenlaisia käärmeitä. Pari myrkyllistäkin lajia joukosta löytyy.

 

 Sen sijaan muutama maaoravaa vipelsi häntä pystyssä polun poikki. Maaorava on täällä aika yleinen. Minulta meni monta viikkoa tajuta mistä lajista on kyse. Aku Ankassahan niihin (Tiku ja Taku) on aikanaan päässyt tutustumaan.



Talvella sillan alla kalasti tälläinen kalastaja

Meidän Community

Ajattelin esitellä Communityn, jossa minä ja kissat asumme.

Communitymme on yksityisen yrityksen omistama, suunnilleen 500 asukkaan vuokrataloyhteisö. Alue on laaja ja se muodostuu kymmenistä rakennuksista.

Suurin osa rakennuksista on kaksikerroksisia, luhtitaloa muistuttavia. Niiden lisäksi täällä on muutamia nelikerroksista kerrostaloja. Me asumme neljännessä kerroksessa.
 

Communityja on tässä osassa Atlantaa todella paljon. Vuokralaiset karsitaan tarkkaan. Karsinta on tarkkaa Suomessakin, mutta siinä missä Suomessa vuokrataloyhtiöön pääsevät ainoastaan vähävaraiset ja moniongelmaiset, täällä heillä ei ole asiaa porttien sisäpuolelle.

Jouduin omassa hakemuksessani selvittämään kaiken aina omasta luotto- ja rikoshistoriastani kissojen nimiin ja syntymäaikoihin.

 

Minä ja kissat asutaan tuolla ylhäällä oikealla
Jos olisi tarkkanäköinen, voisi nähdä ikkunassa
Roosan naaman

Miksi valitsin juuri tämän communityn? Yleisilmeeltään tämä poikkeaa muista communiteista "Eurooppalaisuudellaan".

Talot jäljittelevät keskieurooppalaista rakennustyyliä ja alueella on muutamia kivijalkaliikkeitä, kampaamo ja kahvila-kauppa, sekä ns. keskusaukio, jossa voi istahtaa suihkulähteen ääreen nauttimaan vaikkapa kupposen kahvia.


Kivijalkaliikkeet, työpaikan läheisyys ja ennen kaikkea asunnon parkettilattiat olivat tärkeimmät valintakriteerini. Minä ja kokolattiamatto eivät ole yhteensopiva yhdistelmä.

 

Tämä community pyrkii Eurooppalaiseen tyyliin olemaan arvoiltaan vihreä, mikä on todella edistyksellistä. Täällä harrastellaan jopa roskien kierrättämistä.

Kierrättäminen tarkoittaa sitä, että sanomalehtipaperi eritellään muista jätteistä. Ruoantähteitä ei tulisi laittaa roskien sekaan, vaan ne pitäisi jauhaa keittiön jätemyllyn läpi.

Tuo elokuvista tuttu jätemylly ja sen käyttö jää minulle varmaan ikuiseksi arvoitukseksi. Miten esim. kanan luut tulisi tässä systeemissä hävittää? Lisäksi pelkään jätemyllyn menevän tukkoon, kuten olen  elokuvissa usein nähnyt tapahtuvan. Ja sen jälkeen joutuisin selvittelemään miten se avataan, tai mistä tilataan avaaja. Se olisikin jo aika ylivoimaista, koska kysymyksiin ei saa koskaa sellaista vastausta, josta olisi hyötyä. Niinpä teen kuten kaikki muutkin ja vien keittiöjätteen roskiin.



Näkymä meidän kadulle. Golf -autoilla vuokraustoimiston
 väki esittelee asuntoja uusille vuokralaisehdokkaille

Communitymme sijaitsee Atlantan lounaisosassa, hyvin lähellä intiaanien nimeämää Chattahoocee jokea.

 

En ihan tarkkaan tiedä tämän kaupunginosan nimeä (pitäis varmaan selvittää, parilta olen kysynyt, muttei ne tiedä), mutta tämä sijaitsee lähellä kylämäistä Viningsia. Myöskään Buckhead ei ole kaukana. Jos nyt pääsisin valitsemaan asuinalueen uudelleen, etsisin asunnon Viningsista, joka todellakin muistuttaa kylää ja jossa voisi jopa kävellä paikasta toiseen.


 



Mutta hyvä paikka tämäkin on asua.

 

 

 

Communitymme alueella on kaksi tenniskenttää, hyvin varusteltu kuntosali ja kaksi uima-allasta, sekä tietysti runsaasti parkkipaikkoja, autoilun luvatussa maassa kun ollaan.




Näissä palveluissa ei ole mitään kummallista, ne sisältyvät useimpien communityjen tarjontaan.


Maisemasuunnittelu on tehty huolella ja istutuksiin panostetaan.

 Alueella on myös asukkaiden käytössä oleva vihannestarha, josta voi vuokrata itselleen viljelypalstan.

Vihannespenkki

 

Tässä näette pyöräreitin koko pituudeltaan

Onpa meillä täällä polkupyöräreittikin. Se on merkitty opaskyltillä, joka on communitylle johtavan ajotien varrella.  Polkypyöräreitti on yhteensä 500 m pitkä ja yleisimmin siellä näkee koiran ulkoiluttajia.

Pieniä seurakoiria täällä on lähes kaikilla. Sellainen sekarotuinen, koirakodista pelastettu pieni pitkäkarvainen, söpöä lattiamoppia muistuttava "rescuekoira" on suosittu.

Saattaapa polkupyöräreitillä silloin tällöin nähdä pari kissaakin valjastelemassa. Ne ovat nimeltään on Roosa ja Aureelia. Koirissa ne herättävät kummastusta, sillä useimmat koirat eivät tiedä mikä on kissa. Koiranomistajien mielestä "kittycats" ovat vähän outoja ja ne kannattaa varmuuden vuoksi kiertää. Sieltä kauempaa voi sitten huudella että onpa söpöjä kissoja.

 

Erilaiset ruusut ovat kukkineet jo muutaman viikon

 

Asukkaiden vapaassa käytössä on pari grillipaikkaa

Kahvila ja kampaamo. Kivijalkaliikkeet ovat Atlantan seudulla harvinaisia.
 Yleensä kaupat sijaitsevat ostoskeskusten yhteydessä ja ostoskeskuksia on paljon, mutta niihin pitää mennä autolla.  Kahvilakulttuuria ei ole.



 

 

 

Gibbs Gardens

Gibbs Gardens on ollut toteutumattomana viikonloppukohteenani jo pitkän aikaa. Tänään vihdoin ajoin sinne, onneksi, sillä puutarha on pakahduttavan kaunis.

Koivukuja

Puutarhan omistaja ja perustaja on Jim Gibbs, joka nuorena miehenä haaveili rakentavansa maailmanluokan avoimen puutarhan Pohjois-Georgiaan. Ihmisen kannattaa unelmoida suuria, sillä unelmilla on taipumus toteutua. Niin on käynyt myös Jim Gibbsin unelmalle.

 

Puutarha on perustettu 30 vuotta sitten ja sillä on  kokoa 89 ha, mutta siellä ei ole mitään liikaa. Yleisölle puutarha avattiin 2012.

Maalis-huhtikuussa siellä kukkii 20 miljoonaa narsissia.

Tällä hetkellä kukassa ovat alppiruusut ja lumpeet. Molemmat lajit kukkivat useissa väreissä.

 

 





Puutarha on metsäinen. Vihreän eri sävyjä on paljon. Georgiassa kasvaa paljon erilaisia lehtipuita ja niiden eri muodot ja sävyt muodostavat hienoja kokonaisuuksia.

 

Gibbs Gardensissa on Yhdysvaltojen suurin japanilainen puutarha. Kokoa sillä on 16 hehtaaria. Japanilainen puutarha on todella harmoninen ja kaunis.

 

 

 

 Japanilaisessa puutarhassa on lampia, siltoja, patsaita, saaria ja kiviä. Syksyllä, loka-marraskuussa, puutarhan japanilaiset vaahterat loistavat punaisen, keltaisen ja vihreän väreissä.

 



 

 

 

 

Vuorileijonan voi nähdä
 laskeutuvan rinnettä alas



 

 



Japanilaisesta puutarhasta pitää muistaa poistua mutkittelevaa siltaa pitkin. Pahat henget kulkevat aina suoraan ja mutkaisella sillalla ne voi jättää taakseen.



Lummepuutarhassa on toisinto Claude Monet'n sillasta Givernyn puutarhassa Ranskassa. Kyseisen sillanhan Monet on ikuistanut kuuluisaan tauluunsa.
 

Jim Gibbs perusti 40 vuotta sitten maisemasuunnitteluun, -rakentamiseen ja ylläpitoon erikoistuneen yrityksen, joka on menestynyt hyvin. Se on mm. voittanut 275 suunnittelupalkintoa. Ja täytyy kyllä sanoa että herra Gibbsillä on silmää kauneudelle, harmonialle ja muotojen tasapainolle.


Puutarha näyttää todella luonnolliselta ja kuin luonnon muovaamalta, vaikka se onkin ihmisen tekemä. Jim Gibbsin tavoitteena onkin ollut luoda harmonia luonnon kanssa ja siinä hän on todella onnistunut.

 

Gibbsin perhe asuu Manor Housessa, joka on tyyliltään englantilais-saksalainen kartano ja sijaitsee ylhäällä korkea mäen päällä.

 

 

 

 

 

 

Manor Housen puutarha on yleisölle avoin. Ylhäältä kukkulalta on henkeäsalpaava näkymä alas laaksoon ja puutarhan ylle. Kaukaisuudessa siintävät Pohjois-Georgian vuoret.

  

Manor House

Tässä linkki Gibbs Gardensin webbisivuille:

http://gibbsgardens.com/

 

 





Manor Housen puutarha on pengerretty erilaisilla kivimuureilla

Varjon vihreä on kaunis. Kotkansiipii tai jotain



Manor Housen valtijatar