Juhannus

PMinulla on ollut täällä kaksi mukavaa teiniä seuranani viikon verran. Olemme harrastaneet nähtävyyksiin tutustumista ja uima-altaassa mulaamista. Päivät ovat aurinkoisia ja todella kuumia, lämpöä on noin 35 astetta.

 

Hämmästyksekseni olen todennut (kohta) 14 -vuotiaan osaavan englantia todella hyvin. Hänen lausumisensa on paaaljon parempaa kuin minun finglish -aksenttini.

 

Viime viikonloppuna kävimme Stone Mountainilla. Se on uskomaton luonnonoikku, ikään kuin vuoren kokoinen siirtolohkare. Valtava jyrkkäreunainen graniittimöykky, jonka päälle ajetaan hiihtohissillä. Kaikki täällä USAssa on isoa, ja väittävät tätä vuorta maailman suurimmaksi graniittimonoliitiksi, mitä se sitten tarkoittaakin. 

 

Vuorelle pääsee takakautta myös vaelluspolkua pitkin, ja vuori onkin ollut aikoinaan intiaanien kokoontumispaikka. 

 

 

 

Mikäli Stone mountain näyttää tutulta, se johtuu siitä että siellä on kuvattu länkkäreitä.  

 

Vuoren ympärillä lentelee isoja lintuja (kotkia tai haukkoja, en ole mikään lintutieteilijä)

 Ylhäältä vuorelta on hienot näkymät Atlanta ympäristöön.

 

Atlantan siluetti häämöttää taustalla

 

Korkealle vuoren kylkeen on käsin hakattu suuri reliefi (täkäläisen tiedon mukaan maailman suurin), joka esittää kolmea sisällisodan johtajaa. Työ alkoi 20 -luvulla ja se viimeisteltiin 70 -luvulla.

 

Paikan historiasta vielä sen verran, että Stone Mountanin juurella on aikoinaan perustettu Ku Kluks Klaani.

 

Juhannusaattona grillasimme tyttöjen kanssa

Eilen vierailimme Atlanta Aquariumissa, joka oli mielenkiintoinen paikka ja siellä vierähtikin koko päivä. Delffiinishow sisälsi kovaäänistä musiikkia, tarkankorvaistein mukaan alavireistä laulua, huutoa ja hurrausta. Delffiinit tekivät samanlaisia temppuja kuin aikoinaan 70 -luvulla Tampereella näkemässäni showssa, mutta oheisrekvisiitta teki tästä Atlanta showsta näyttävämmän. Meteli täällä oli moninkertainen ja minun kävikin delffiinin korvia välillä sääliksi. Ainakin omiini sattui.

Tänään oli vuorossa coco-cola museo. Coca-cola Companyn pääkonttori on vielä nykyäänkin Atlantassa. 4D elokuva tärisevine penkkeineen oli mukava kokemus.

 

Työkomennukseni täällä Atlantassa päättyy ja viikon kuluttua matkaamme New Yorkin kautta Suomeen. Samalla tästä jutusta tuli tämän blogin viimeinen tarina.

Nählään Suamessa! Kissat, ja varsinkin kissavahti,  jo siellä odottavatkin paluutamme.