LENTO
Lähden kukonlaulun aikaan. Lentokentällä totean että lentoni on peruttu. Ystävällinen virkailija bookkaa minut kahden tunnin päästä lähtevälle lennolle.
TAKSISSA
Saavun Chicagoon, Midwayn lentokentälle. Otan taksin. Sanon osoitteen. Annan kuskin käteen lapun, johon osoite on kirjoitettu varmasti oikein, selkeästi ja isolla fontilla, se on copypaste. Kuskilla on kiire, hän pyytää minua vaikenemaan, sillä hän puhuu puhelimessa kaverinsa kanssa tärkeimmistä asioista.
Ajamme omakotitaloalueelle. Kuski alkaa kyselemään Canal streetiä ohikulkijoilta. Kysyn häneltä ystävällisesti että onko tämä East Chicago, minun mielestäni tämä ei siltä näytä. East Chicago on minun tietojeni mukaan vanha teollisuusalue kaukana.
Kuski kysyy onko minulla GPS. Eihän minulla ole, sillä RAKAS, TÄTÄ MENOA KOHTA ENTINEN alaiseni ei ole noin sadasta yrityksestä huolimatta saanut mobiilidataa toimimaan puhelimessani. Puhelut sentään toimivat, joten soitan East Chicagon toimistolle. Anna puhelimen kuskille ja hänellekin selviää, että East Chicago on muualla.
Voitko antaa osoitteenne ja postinumeronne? Kysyy kuski puhelimeen. NE ON KIRJOITETTU siihen paperiin, ilmoitan takapenkiltä. Kuski kirjoittaa ne uudelleen saman paperin kulmaan.
Lähdemme ajamaan. Kuljettaja kaivaa navigaattorin. (Mielenkiintoista). Hän soittaa jollekulle, ilmeisesti vaimolleen, joka neuvoo miten osoite syötetään navigaattoriin.
Ajamme pitkään. Minun edessäni takapenkillä on kartta, joka näyttää missä taksi liikkuu. Siitä ei kuitenkaan näe kuin pienen alueen kerrallaan.
Näen lopulta kartasta että olemme hyvin lähellä määränpäätä. Välissä on vain rautatie, joka pitää ylittää.
Rautatiellä on pitkä juna. Niin pitkä, että sen toista päätä ei näy. Se liikkuu ees taas, taas ees. Kiinnittää ja irrottaa vaunuja ja tukkii ylikulun. Odotamme.
Kymmenen minuutin kuluttua joku tulee sanomaan ettei tästä pääse nyt yli. Pitää kiertää alue. Kääntyä vasemmalla, vasemmalle, vasemmalle, vasemmalle. (Ei voi olla totta, tämä navigaattorihan osaa vain tämän yhden reitin).
Käännymme ympäri. Navigaattori haluaisi meidän kääntyvän koko ajan oikealle, mutta minä vaadin, että käännymme vasemmalle. Kuski on sekaisin suunnista. Monen vasemman käännöksen kautta ja takapenkin kartan avulla pääsemme perille.
TIPPEJÄ TIPPEJÄ
Maksan luottokortilla. Maksu ei mene läpi ilman tippejä. Annan kaksi senttiä. Kuljettaja hermostuu, enkö aio antaa tippejä? Sanon maksavani ne käteisellä. Tippejä tippejä, rahisee kuski. Matka oli mielenkiintoinen, sanon. Ei se ole minun vikani, tämä ei ole minun aluettani, hän puolustautuu. (No eihän tää ole minunkaan aluettani ja ilman minua et olisi koskaan löytänyt tänne), ajattelen, (Okei, ei sun olisi tarvinutkaan). Olisit kaivanut navigaattorin aiemmin, sanon. Testaan ettei ovi ole lapsilukossa. Ei ole. Heitän 3 dollaria etupenkille ja pakenen portinvartijan suojiin.
Paikallisia järkyttää muuten ainoastaam se kohta tarinastani etten antanut tarpeeksi tippejä.
TEHTAALLA
Päivä menee hyvin. Paikan pomo kertoo minulle sinänsä mielenkiintoisen tarinan lomamatkasta ja rikkinäisestä puhelimestaan, jota TÄTÄ MENOA HYVIN PIAN ENTINEN alaiseni ei kyennyt vaihtamaan. Tässä vaiheessa totean teille, rakas tuhatpäinen lukijakuntani, etten maininnut sanallakaan omista puhelin- ja matkaongelmistani paikan pomolle. Selvästikään en ole huonon palvelun ainoa uhri.
Ennen lähtöä lentokentälle yritän tsekata itseni paluulennolle. Jostain syystä ei onnistu. Lähden kentälle. Tällä kertaa ovat tilanneet minulle yksityiskuljetuksen kuskilla, jolla on puku, siisti auto ja suuntavaisto. Kiinteään hintaan, joten ei tule ongelmia matkan suhteen.
LENTO
Kentällä yritän tsekata sisään lennolle itsepalveluautomaatilla. Jostain syystä ei onnistu. Jonotan palvelutiskille. Pitkään asiaa tutkittuaan virkailija yrittää soittaa jonnekin saadakseen luvan bookata minut lennolle. Viiden minuutin kuluttua joku-jossain vastaa. Virkailija selittää asiansa puhelimeen, paluulentoni on erehdyksessä peruttu aamuisen virkailijan toimesta hänen kirjatessaan minut uudelle aamulennolle.
Juuri kun tulee se vaihe puhelusta, jossa tehtäisiin päätöksiä, virkailija liikahtaa, pudottaa puhelimen ja puhelu katkeaa. Hän soittaa uudelleen. Jono takanani kasvaa. Kukaan ei vastaa kymmeneen minuuttiin. Virkailija tekee itsenäisen päätökseen ja tekee minulle uuden varauksen. Onneksi lennolla on vielä tilaa.
Loppumatka meneekin sitten suunnitelmien mukaan. Olen puoliltaöin kotona ruokkimassa kissani.
OPETUS
Opinko tästä jotain? No en oikeastaan. Ei ollut ensimmäinen kerta. Tiedän toki, että takseille pitäisi esittää paikallista, eikä ojennella osoitelappuja, koska se osoittaa sinun olevan muukalainen. Kieleni ei kuitenkaan taivu esim Puolan kielen kahdeksan peräkkäisen konsonantin lausumiseen, joten paperilappu on usein ainoa keino kertoa osoite kuljettajalle.
En muuten hermostu lainkaan kesken matkan, vaikka se saattaisi olla joidenkin luulo. Tiedän että aina löytyy keino selvitä. Pelätä en ole koskaan osannut näissä tilanteissa, sillä pääni on rakennettu siten, että kriisitilanteissa pystyn toimimaan todella rauhallisesti ja harkiten. Mitä pahempi paikka, sitä kirkkaammin ja suorempia ratoja ajatus juoksee.
Minulla on säännöllisesti ongelmia ulkomailla taksien kanssa. Tietyissä maissa erotun joukosta pituuteni ja vaaleuteni johdosta. Olen niiden mielestä rikas amerikano, jolta yritetään laskuttaa ylimääräistä erilaisin keinoin. Joskus onnistutaan. Paras keino saada minut maksamaan on laittaa ovet lukkoon siten, ettei niitä saa takapenkiltä avattua. Sitten joskus osuu kuskeja, jotka ihan oikeasti eivät osaa lukea, eivät näe kunnolla, tai eivät osaa käyttää navigaattoria. Kuskin penkille en ole vielä hypännyt, mutta rattia olen kääntänyt, että käännytään rampista lentokentälle eikä ajeta toista kertaa ohitse.
Puola ja Brasilia ovat taksiepärehellisyyden johtavia maita. Niissä kannattaa käyttää vain tilaustakseja. Puolassa on surullisen paljon epärehellisyyttä. Brasiliassa köyhyys ajaa ihmiset pahuuteen. Italialaiset taas luulevat paljon itsestään ja oveluudestaan. Täällä USAssa kansa on jakautunut kahtia. On hyvin toimeentulevat, fiksut, hoikat, säihkyvänterveet kiiltävähampaiset, kalliisti koulutetut Ja sitten ne toiset, päinvastaiset, joita on enemmän.
Lähden nyt kauppaan ostamaan dataliittymän että saan googlen kartan toimimaan puhelimessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti