Täällä ei vietetä vappua sen paremmin kuin muitakaan pyhiä. Kuitenkin, vappuyönä heräsin siihen että palohälytin rääkäisi.
Olin vaihtanut pariston kolme viikkoa sitten, keskellä yötä, joten en suoranaisesti ilahtunut ajatuksesta ryhtyä taas pariston vaihtoon. Edellinen pariston vaihto oli pitkä ja hankala episodi. Koska en kestänyt kuunnella hälyttimen tsirputusta kolmen minuuten välein koko yötä, jouduin ajamaan kauppaan ostamaan uuden pariston. Vaihto tapahtui varpailla piipotellen, kun ensin olin saanut maton avulla vedettyä keittön pöydän hälyttimen alle. Nyt joku ihmettelee miksi ajoin kauppaan ostamaan pariston yöllä, miksen vain yksinkertaisesti irrottanut paristoa? Niin teinkin, mutta hälytin oli kytketty myös sähköverkkoon jonkinlaisella sokeripalalla ja jatkoi entistä taajempaa tsirputusta pariston irrottamisen jälkeen. Sitä ei saanut kotikonstein siististi irrotettua sokeripalasta, enkä uskaltanut repäistä. Sähköt hälyttimeen eivät olleet asunnon sulakkeiden takana, joten en saanut laitetta hiljenemään muuta kuin paristonvaihdolla.
Mutta nyt siis vapunaattona hälytin tsirpahti taas. Siinä seuraavaa tsirpahdusta odotellessani pihaan ajoi kaksi paloautoa. Kissojen kanssa seurasimme miten toinen niistä parkkeerasi ikkunamme alapuolelle. Jossain asunnossa huusi palohälytin yhtä soittoa.
Kun minun palohälyttimeni kiljahti toisen kerran aloin tehdä suunnitelmaa siltä varalta, että palokunnalta tulee käsky poistua asunnosta. Kurkistin käytävään kuullessani sieltä askelia. Käytävää pitkin käveli samantahtisesti kaksi raskaasti varustettua palomiestä isot viikinkikirveet olallaan. Luulen että niillä oli jonkinlaiset savusukellusvehkeet kasvojensa suojana, vaikka en heitä takaapäin katsoessani nähnytkään tarkasti. Näkymä oli kuin suoraan jostain tieteisleffasta.
Minä en haistanut savua mistään. Palohälytin kiljahti kolmannen kerran asunnossani ja nyt se huusi pitkään. Pukeuduin nopeasti, laitoin passin, autonavaimet ja luottokortit laukkuun ja kissat kantokassiin ulko-oven eteen odottamaan. Kiireessä niitä ei saisi taatusti pyydystettyä. Evakuointikäskyä ei kuitenkaan tullut.
Palokunta lähti noin tunnin kuluttua. Seuraavana päivänä haistoin talon toisessa päädyssä, käytävällä, lievää savun hajua. Aamulla hississä tapaamani naapuri ei ollut tietoinen palokunnan yöllisestä läsnäolosta. Heidänkin asunnossaan oli palohälytin soinut muutaman kerran ja hänen miehensä oli yrittänyt vaihtaa paristoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti